Translaista ihmisyyteen

Translain uudistusta käsitellään parhaillaan eduskunnassa. Keskustelu on paikoin värikästä, halventavaa, ala-arvoista, paikoin fiksua, kehittävää ja arvostavaa.

Kompromissien jälkeen tämäkään lakiesitys ei ole täydellinen, mutta hieno parannus entiseen. Suurimpana muutoksena, ettei sukupuoltaan korjaavilta vaadittaisi jo aiemmin kovasti kritisoitua sterilisaatiota. Juridiseen muutokseen ei myöskään tarvittaisi laajoja lääketieteellisiä selvityksiä ja lausuntoja. Alaikäiset jäävät lain ulkopuolelle.

Lain vastustajien perustelut asepalveluksen välttelystä tai naisvankiloihin ja naisten pukuhuoneisiin pääsystä ovat väkisin keksittyä. Naisten oikeuksista ja tasa-arvosta ollaan nyt huolissaan, kun näkökulmaa voi käyttää vähemmistöjen oikeuksien polkemiseen. Muitakin virheellisiä väitteitä ja ennustuksia käytetään lain hylkäämisen perusteina.

Sukupuoltaan korjaava transihminen ei tee korjauksia kuukauden välein. Mahdollisten väärinkäytösten määrä ja haitat tulevat olemaan minimaalisia verrattuna yksilöiden inhimillisen kärsimyksen vähenemiseen. Väärän sukupuolimerkinnän kanssa eläminen on tutkitusti niin raskasta, ettei sitä kukaan huvikseen tee.

Missä tilanteissa oikeudellisesti on enää yleensäkään välttämätöntä eritellä sukupuolia? Yleinen asevelvollisuus lisäisi tasa-arvoa monin tavoin. Äitiyslaissa vanhempi -termi olisi neutraaliudessaan aivan käyttökelpoinen.

Milloin pääsemme siihen, että olemme kaikki ihmisiä? 

-Maija